torstai 26. huhtikuuta 2018

Miks mä oikeesti kirjoitan blogia?


Miks sä kirjoitat blogia? On kysymys, johon mä ajattelin tänää vastata hieman pidemmän kaavan mukaan. Multa ei sinänsä joka toinen tunti tai päivä tai edes joka viikkokaan kysellä tuota kysymystä, mutta kyllä mä sen tiedän, että aivan varmasti jotkut sitä päässään jaksavat pyöritellä. Joten siksi ja niksi, tänää mä selitän teille miksi mä kirjoitan julkisesti blogia.

Ihan ensimmäiseksi syyksi sanon sen, että mä nautin valokuvaamisesta ja valokuvattavana olemisesta. Jälkimmäisestä ehkä jopa enemmän, ja blogi on mun mielestäni hyvä syy tuoda näitä kuvia ihmisten ilmoille. Ja siis ei, en kuvittele olevani mikään supermalli, mä vaan tykkään saada itsestäni kauniita kuvia ja jakaa niitä sosiaaliseen mediaan, saada pari kehua ja nauttia onnistumisen tunteesta. Voishan sitä välillä näyttää sitä "arkista Millaakin", mutta tällä hetkellä tykkään siitä, että kuvat on oikeesti hyviä ja kauniita, eikä niitä vessapeilin kautta otettuja kuvia, mitä mun ekassa blogissani näkyi joka toinen viikko.
 
Toinen asia on se, että niinkuin varmasti jokainen bloggaaja, niin myös minäkin tykkään tuottaa tekstiä. Kirjoittaminen ei oo sinällään koskaan ollut mun vahvuuksiani, mutta tää on silti aina ollut se asia, josta mä salaisesti nautin. Hahah, eikä tää nykyään ole niin salaistakaan, koska se salaisen päiväkirjan kirjoittaminen muuttuikin julkisen blogin kirjoittamiseksi - ups.



Kolmantena asiana mainittakoon, että mä haluan näillä mun blogiteksteilläni saada ihmiset oikeesti ajattelemaan. Mä en vielä tiedä kuinka hyvin oon onnistunut tavoitteessani, mutta ehkä sitä pikkuhiljaa edetään kohti sitäkin asiaa. Ei mitkään asiat koskaan tapahdu hetkessä. Paitsi oksennustautiin sairastuminen, uuden finnin ilmestyminen keskelle otsaa, vuoden vaihtuminen, silmien räpäyttäminen, loman loppuminen, sekä valkoisten sukkien likaantuminen.

Neljäs syy olkoon se, että edellisen blogini aloitin siksi, koska mulla oli niin hemmetin tylsä elämä. Olin just muuttanut uudelle paikkakunnalle, olin työttömänä ja elämä oli mitä oli. Nyt menee onneksi tuplasti paremmin, kuin vuonna 2016 ja kyllä mä siitä pienet kiitokset voin antaa itselleni, sekä blogilleni. Niin se vain on, että niitä ajatuksia ja murheita ei kukaan pysty kantamaan ikuisesti omassa päässään ja se oikeesti helpottaa, kun sanoo ne jollekin tai jonnekin ääneen.


Mä kirjoitan blogia myös siksi, että tää nyt vaan sattuu olemaan asia, johon oon päättänyt rakastua. Ja vaikka se varmasti kuulostaa tyhmältä, niin totta joka sana. En mä tähän hommaan rakastunut ensisilmäyksellä, enkä toisellakaan, mutta parin kuukauden bloggaamisen jälkeen se oli menoa. Eikä tätä enää haluais lopettaakaan, koska bloggerin avaaminen on nykyään yhtä rakasta, kuin sinne heppatallille pääseminen oli joskus aikoinaan. Jotkut ajattelee, että oon hullu, kun kirjoitan julkisesti nettiin - mutta so what? Tarvii niille hulluillekin olla omat harrastuksensa, hahah.

Mä oon aina ollut se tyyppi, joka ei kuulu mihinkään joukkoon. Se tyttö, joka ei osaa melkein mitään tai jos osaa, niin kaikki muutkin osaa sen. Mä oon rakastunut bloggaamisessa siihen tunteeseen, että kaikki eivät tee tätä, kaikki eivät uskalla, eivätkä osaa. Ja mä teen, mä uskallan ja mä osaan. Ehkä ekaa kertaa elämässäni jotain oikeesti hyvin. Ja se on se fiilis, jota mä rakastan.

♡: Milla

6 kommenttia :

  1. Siis ihana lopetus! Ja postaus muutenkin, hyvin samoja ajatuksia minä (ja varmasti suurin osa muistakin bloggaajista) jaan!

    Sanna / pannariblogi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♡ Postauksen lopettaminen on aina vaikeinta, mutta pakko sanoa, että oon iteki tohon loppuun tyytyväinen!

      Poista
  2. Miten ihanasti puhutkaan aiheesta! Tosi hyvä teksti :)

    pinjasiina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että tykkäsit ♡ Kiitos!

      Poista
  3. Ihana nähdä että sä vielä kirjoitat blogia, kun niin moni mun seuraamista bloggaajista on lopettanut. Mä kans palasin takaisin kirjoittamisen pariin, koska tämä on vain niin parasta!

    Itse en tosin tykkää olla kuvattavana, mutta sitäkin enemmän nautin kauniiden kuvien jakamisesta ja kirjoittamisesta. Varsinkin mielipiteiden kirjoittaminen on ollut erityisen nautinnollista; saan avattua sanallisen arkkuni, ja sama kuin sulla: herätettyä ajatuksia ja keskustelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tässä viimesen vuoden aikana niin moni huippu tyyppi on lopettanut bloginsa :/ Mutta mua ei täältä pois saa, kulumallakaan! :D Täytyykin mennä katsomaan sun blogia pitkästä aikaa :)

      Poista