tiistai 20. helmikuuta 2018

Me kaikki kuollaan joskus


Mä kuolen jonain päivänä. Mun sisarukset kuolee joskus, niin myös mun vanhemmat. Mummut kuolee, naapurit kuolee ja parhaat ja ei niin parhaat kaveritkin kuolee. Eläimet kuolee ja niin myös anopit. Iskät, äitit, siskot, veljet, rakkaat ja viholliset. Ne kaikki kuolee joskus. Vaikka kuoleminen onkin surullista ja kamalaa, niin on se myös elämää. Me kaikki kuollaan joskus ja piste. Eikä mitään pilkkuja yhtään mihinkään väliin.
 
Niin kamalaa kun se onkin, niin vielä kamalempaa on se, jos kuolema on kamala. Kolarit, sairaudet ja tapot ja murhat. Jos sä kuolet niin, ettet sä oo itse voinut vaikuttaa siihen lainkaan. Jos joku muu on päättänyt tappaa itsensä liikenteessä ja ajaa sua päin vieden sut mukanaan. Kuoleminen on elämää, mutta se, että joku muu päättää sun elämäsi ei ole. Se on järkyttävintä mitä voi tapahtua.


Ja kyllä, mä pelkään kuolemaa. Mä pelkään joskus autolla ajamista ja pimeetä. Mä pelkään myös hämähäkkejä, vaikkei niitä kuuluiskaan pelätä. Toisaalta pelkään myös karhuja, hirviä, lentokoneita, käärmeitä ja ukkostakin. Mitäs sitten, kun se hirvi pomppaa auton eteen ja sä et pystykään väistämään? Tai väistät ja päädyt nokkakolariin toisen autoilijan kanssa. Karhukin voi tulla ja syödä sut, eikä sitä koskaan voi tietää, kuka lenkillä ollessa kävelee vastaan. Salama voi tärähtää just suhun, eikä siltä sängystä putoamiseltakaan voi väistyä. Vuoristoradat ja porkkanat kannattaa jättää välistä, koska eihän sitä koskaan tiedä.


Kaikki kuolee joskus, mutta ehkä se elämä on kuitenkin sen elämisen arvoista. Vaikka sitten tukehtuis siihen porkkanaan tai sais sen jääpuikon päähänsä. Kuollaan sitten, kun sen aika on, mutta eletään nyt, kun vielä voidaan. Koska me oikeesti voidaan ja saadaan tehdä niin. Vaikka tää maailma onkin nykyään yks mielisairaala, niin mun tai sun ei tarvitse olla täällä pakkopaidat päällä. Me voidaan nauttia tästä kaikesta ja olla miettimättä sitä kaikkea mikä voisi mennä pieleen. Olla möllöttää ja nauttia - sitä se elämä on, eikä sitä jatkuvaa ressaamista kaikesta ja kaikista.

♡: Milla

12 kommenttia :

  1. Näimpä, elämä ei ole itsestäänselvyys ja mitä vaan voi sattua. Siispä nautitaan jokaisesta päivästä, joka saadaan täällä viettää! <3

    VastaaPoista
  2. Ajatuksia herättelevä postaus. Elämä on juurikin nimenomaan elämisen arvoista, nautitaan siitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että postaus sai ajattelemaan ♡

      Poista
  3. Tää oli niin hyvä postaus. Ite mietin näitä asioita usein. Mahtava tuo toteamus, että sitä se elämä on :) <3

    VastaaPoista
  4. Ihana ja ajatuksia herättävä postaus!

    VastaaPoista
  5. Pakko kompata muita toteamalla, että ajatuksia herättävä postaus! Ja tuo on niin totta, että stressaaminen ei kannata!

    Written by Neea

    VastaaPoista
  6. Sun blogin ulkoasu on ihana ja tää postaus mahtava, sillä se tosiaan saa ihmiset ajattelemaan!

    https://onnellisuudenrajoilla.blogspot.fi/

    VastaaPoista