torstai 1. helmikuuta 2018

Lopetettaisko se selän takana naureskelu?


Erilaisuus. Joukosta erottuminen ja itsensä hyväksyminen sellaisena, kuin on. Kukaan ei jaksa hävetä mitään, mutta silti hävetään niitä ihan normaalejakin juttuja. Puhutaan pahaa niistä erilaisista ja nauretaan selän takana ilman mitään oikeaa syytä. Miksi me ihmiset ollaan tälläisiä?
 
Mä olin kuulemman uuden vuoden alkaessa sanonut lupauksekseni, etten mä häpeile enää niitä turhia asioita, enkä sitä millainen mä oon. Mä tykkään kirjoittaa blogia, mutta silti sitä tuli joskus hävettyä. Entä jos toi ihminen saa tietää mun blogista, niin mitä se sitten ajattelee musta? Ehkä mä en voi julkaista tätä postausta, koska toi tyyppi kuitenkin käsittäis sen väärin ja kertois siitä näille ja sitten musta puhuttais taas pahaa. Miksi me joskus hävetään asioita, joista me oikeasti nautitaan? Miks pitää kirjoittaa asioista mistä syntyy keskustelua ja miks se keskustelu on useimmiten negatiivista? Miksei me osata olla positiivisia, vaikka tottahan se on, että ei kaikki tässä maailmassa ole sitä vaaleanpunaista hattaraa. Keskustelua herättävät postaukset on parhaita, mutta en mä silti ymmärrä ihmisiä, jotka tulee ensimmäisenä kommentoimaan "vittu oot tyhmä"-tyylisiä kommentteja. Anteeks, mutta saisinko perustelut?



Ajatukset ja niiden jakaminen julkisesti. Me eletään Suomessa ja vuosi on 2018. Jokainen saa ajatella mitä haluaa, mutta onko silti ihan okei sanoa se, mitä sylki ensimmäisenä suuhun tuo? Jokaisella meillä on aivot, joten niiden käyttäminen on enemmän kuin sallittua. Ajatella saa mitä itse haluaa, mutta niitä kommentteja voi miettiä siellä päässään pienen hetken ennen julkaisemista. Rakentava palaute on kaikille mieluisaa, joten sitä me kaikki varmasti toivomme myös saavamme. Emmekä niitä oikeesti ilkeitä ja loukkaavia kommentteja.

Mulle on ollut aivan liian suuri kynnys olla just tälläinen, mitä mä tälläkin hetkellä oon. Snäppääminen, bloggaaminen ja ajatusten jakaminen julkisesti on jossain määrin todella rasittavaa, koska aina löytyy se joku, joka tulee aukomaan päätään. Mä uskalsin taas eilen laulella mystoryyni ja vaikken mä mikään Ellinoora olekaan, niin siltä mä nautin siitä. Kaikilla on oma äänensä ja kaikki saavat laulaa julkisesti jos haluavat. Mitäs sitten vaikkei kaikki siitä nauttiskaan? Ei siitäkään tarvitse tulla sanomaan. Ei sun ole pakko kuunnella.



Mä en oo kovin erikoinen persoona. Ainakaan omasta mielestäni. Mä en erotu joukosta, enkä mä oikeastaan haluaisikaan. Mä tykkään olla se näkymätön tyyppi, joka kuitenkin oikean paikan tullen osaa tulla nähdyksi. Bloggaaminen on yks tapa siinä - näillä kirjoituksillani mä saan mun ääneni kuuluviin. Vaikken mä olekaan kovin erikoinen tyyppi, niin en mä silti ole täysin samanlainenkaan, kuin "ne kaikki muut". Voiko siis olla hieman erilainen, vaikka olisikin hieman samantapainen? Mä en halua erottua joukosta mun ulkonäön perusteella, mutta kai mä silti saan erottua sieltä joinain päivinä ihan vaan siksi, että mä oon mä? Kyllähän mä saan hoilottaa mun snäpissäni vaikka joka päivä, jos mä niin haluan. Mä hyväksyn itseni tälläisenä, vaikken mä olekaan niin erilainen. Ja niin kaikkien muidenkin pitäisi. Voidaanko myös lopettaa se selän takana naureskelu ja paskan puhuminen? Koska seuraavaks se oot sä, josta puhutaan paskaa - enkä mä usko, että siinä vaiheessa sua naurattaa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja olla ihan vaan sellasia kuin ne on. Teot onkin sitten eri asia, mutta niistä puhutaan sitten myöhemmin. Kaikkihan me joskus ollaan puhuttu jostain tyypistä pahaa, mutta ei koskaan ole myöhäistä pyytää anteeksi. Eikä koskaan ole liian myöhäistä lopettaa.

♡: Milla

10 kommenttia :

  1. Ihan täyttä asiaa tää postaus! Ps. ihanat kuvat <3

    Mari / maripulliainen.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Vau, siis niin hienoa tekstiä jälleen kerran! Sanattomaksi vetää♡

    VastaaPoista
  3. Tosi hyvää pohdintaa! 🙂 Mulla aina tulee mieleen että mitä konkreettista hyvää me ihmiset saadaan siitä jauhamisesta - en itse ole vielä ainakaan keksinyt tarpeeksi hyvää syytä. Silti me syyllistytään siihen, viisasta tai ei. Nooh, toivotaan että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää pätee tässäkin asiassa...

    Go Milla!

    VastaaPoista
  4. Aivan loistava teksti!

    ♡:llä valoloytyy.blogspot.fi

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus ♥ Mun mielestä jokaisen tulisi olla juuri sellainen kuin itse toivoo olevansa. Se että naureskellaan toisille heidän ollessaan oma itsensä on vain lapsellista :/

    Ihanaa viikonloppua ♥

    ♥: Ane

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon (: Ja niinpä, samaa mieltä!! Kivaa viikonloppua sullekin ♡

      Poista