SOCIAL MEDIA

torstai 27. heinäkuuta 2017

Bloggaaminen on niin "so last season"

Ootko sä koskaan kuullut, että joku sanoo, ettei ymmärrä miksi kukaan enää nykypäivänä kirjoittaa blogia? Eiks youtubettaminen oo se tän päivän juttu? Eletään vuotta 2017 ja joku kirjottaa blogia? Ooks vähän nolo? Tee nyt ees niitä videoita, et sä tolla rikastu? Ketä jaksaa lukee sun postauksia? Ketä kiinnostaa? Miks sä bloggaat?



Ihan ensteks, minä pidän blogia, et sinä. Mä päätin jakaa julkisesti palasia mun elämästä, et sä. Mä kirjotan blogia ja nautin siitä. Tää on mun voimavara ja mun rakkain harrastus. Harrastus, josta mä saan paljon virtaa elämääni. Kyllä, mä elän vuotta 2017 ja kirjoitan blogia. Mä tuun kirjoittamaan tätä blogia vielä seuraavanakin vuonna. Ei, mä en oo nolo enkä mä tee tätä siksi, että tulisin rikastumaan - tai edes tienaamaan rahaa. Teen tätä omasta vapaasta halustani sillä tiedolla, että tää tulee olemaan aina mun harrastus, ei työ, eikä rahanlähde. Jos tekisin tätä setelinkuvat silmissä niin ei kukaan mun blogia lukisi. En mäkään lukisi sellaista blogia.

Mä olen pienen blogihistoriani aikana tehnyt kaksi yhteistyöpostausta. Olen saanut niistä molemmista hieman palkkiota, mutta mistään suurista summista ei todellakaan ole kyse. Ja vaikka olisikin, niin mitäs sitten? Yhteistyöt kuuluvat blogimaailmaan. Sehän on ihan huippua jos sun pienenpieni blogi huomioidaan ja sua pyydetään yhteistyöhön! Oon kuullut monen narisevan siitä, että joku tekee liikaa yhteistyöpostauksia - ja siis tietenkin, myönnänhän mäkin että jossain kulkee raja. Jos joka toinen postaus on yhteistyössä tehty, niin se on jo liikaa. Mua ei silti henkilökohtaisesti häiritsisi sekään. Jos joku haluaa oikeasti tienata tällä ylimääräistä, saada paljon ilmaisia tuotteita testiin, ja mainostaa niitä blogissaan niin tha'ts fine, ainakin mulle. Mä en kuitenkaan itse ikinä ottaisi vastaan sellaista yhteistyötä, joka ei sopisi mun blogin tyyliin. Mä haluan, että myös lukijat saavat siitä jotain irti, koska muutenhan se ois täysin turha juttu.


Kun mulle ensimmäisen kerran tuli yhteistyötarjous, niin mä olin ihan häkeltynyt. Siis mitä, mulle? Mun pienelle blogille, jolla oli hädintuskin 50 lukijaa. Luin sen sähköpostin varmaan tuhat kertaa, jonka jälkeen mä oikeesti vasta uskoin silmiäni. Minä saan kirjoittaa yhteistyöpostauksen. Ja koska en ollut koskaan kyseisestä merkistä kuullut, niin olihan mun pakko tilata sieltä jotain, ennen kuin aloin mainostamaan niitä blogissani. Eihän nyt kukaan voi suositella muille jotain sellaista, mistä ei itsellä ole tietoa hölkäsenpöläystäkään? Mä ainakin uskon ja luotan, että kukaan ei tee sitä virhettä. Jotta voit mainostaa ja suositella jotakin, sun on ensteks oltava itse perillä siitä asiasta. Muuten se on valehtelemista ja niinkuin me kaikki tiedetään, kukaan ei pidä valehtelijoista.



Mä bloggaan, koska mä oon vihdoin löytänyt sen mun juttuni. Mä oon bloggaaja, en ratsastaja, tanssija, enkä sählyn pelaaja. Tämä on se juttu, jota mä tykkään tehdä. Bloggaaminen on mulle sitä kaikkein parhainta huumetta. Tää on mun ylpeydenaihe. Jos tää on sun mielestä jotenkin noloa, niin mulla ei oo sulle muuta sanottavaa, kuin bye bye. Nähdään sit vaikka seuraavassa elämässä.

Bloggaaminen ei oo mikään mennyt juttu, sillä koko ajan tänne ilmestyy uusia blogeja. Tietysti youtube vetää enemmän porukkaa puoleensa, mutta hei, on meitä bloggaajiakin! Moni suosittu vloggaajaa on alunperin pitänyt blogia, jonka jälkeen on siirtynyt kokonaan youtuben puolelle. Moni on siis lähtöisin juurikin täältä. Blogeja on ja tulee aina olemaan. Mä voin luetella sulle samantien ainakin 100 blogia pitävää ihmistä, jos sä välttämättä tahdot. Me bloggaajat saadaan olla ylpeitä meistä ja meidän ihanista, upeista ja varsinkin erilaisista blogeistamme - sen mä vaan halusin sanoa, mutta tää lähti taas hieman käsistä. Ihanaa tulevaa viikonloppua teille kaikille, etenkin kaikille teille ihanille bloggaajille 💜😊

💗: Milla
keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

8 asiaa, joista oon just nyt onnellinen



Työt loppuu parin viikon päästä ja koulu alkaa. Toisaalta mulla on hieman ristiriitaset fiilikset tästä, koska en osaa päättää, houkuttaisko tällä hetkellä enemmän töidenteko vai koulunpenkillä istuminen. Ehkä näin on kuitenkin parempi.

Uudet kirpparilöydöt. Siis voitteko uskoa - mä löysin taas ihan super makeen farkkutakin kolmella (!!) eurolla. Lisäks löysin talvitakin, joka ei sekään maksanut kuin neljä euroa. Noista on varmasti tulossa kuvia blogiin, heti kun saan aikaseksi!

Uskalsin vihdosta viimein mennä poikaystävän moottoripyörän kyytiin. Olihan se jännää, mutta äkkiä siihenkin tottui. Moottoritielle en kyllä sen kyydissä lähde, mutta pientä kylärinkiä ajellessa voin ihan mielelläni mennä kyytiin. 

Oon saanut kesän aikana säästettyä hieman rahaa. Tää tulee olemaan niin hyvä juttu syksyllä koulun alkaessa! Toki mä tuun saamaan kelalta tukia, mutta onhan se hyvä, kun on jo valmiiksi sitä rahaa säästössä. Hain just pari päivää sitten kelalta opintotukea ja vaikka se onkin vain sen pari sataa kuussa, niin tuleehan sekin summa auttamaan melkoisesti. Mä nyt vaan toivon, että se varmasti myönnetään mulle, koska muuten oon kusessa. Vaikka tää onkin ihan päivänselvä asia, niin mä silti mietin, että entä jos. Kai tekin joskus ressaatte täysin turhista asioista?

Muutaman viikon päästä (vihdosta viimein) tapaan muutaman blogikaverin Tampereella. Ootan tätä ihan into piukassa, mutta koska mä oon mikä oon, niin jännitän tätä tapaamista myös suuresti. Kuka nyt ei jännittäisi, kun menee ekaa kertaa näkemään ihmisiä, joille on jutellut vain whatsappin välityksellä.

Kesän odotetuin reissu, eli road trip pohjoseen päin alkaa lähestyä! Oon tästä niin innoissani, etten kohta enää puhu mistään muusta kuin tästä. Me ei olla sen suuremmin mietitty, että mihin ajetaan, kunhan vain ajetaan ja nähdään uusia paikkoja. Jos sulla on jotain vinkkiä, jostain upeesta paikasta tuolla pohjosemmassa päin niin kerrohan mulle, sillä otan kaikki vinkit ja ideat nyt ilomielin vastaan!

Pieniä, mutta kivoja asioita. Näistä mä oon just nyt onnellinen.

💗: Milla
maanantai 24. heinäkuuta 2017

Viimeaikojen lempparit #2

Heips ja ihanaa alkavaa viikkoa teille 💜 Tähän alkuun, hurjan iso kiitos kaikille, jotka ootte linkannut bloginne edelliseen postaukseen. Ja jos sä et oo vielä kommentoinut sinne, niin don't worry, vielä ehtii! Kyseiseen postauksen pääset tästä. Alku höpöttelyjen jälkeen voidaankin siirtyä tämän postauksen pariin, eli mun viimeaikojen lempparijuttuihin.


^ Essencen ripsari ja setting spray - Aivan huippuja molemmat! Hinta ja laatu kohtaa näissä aivan täydellisesti. Tää on ensimmäinen setting spray mitä mä koskaan oon käyttänyt ja tää vei kyllä täysin mun sydämen. Ehkä mä tän halppisversion sijaan ostan seuraavalla kerralla sen nyxin kehutun setting sprayn ja vertailen hieman halvan ja kalliimman välillä. Saa nähdä, mutta ainakin tällä hetkellä tää halvempi versio passaa mulle oikein hyvin! Kyseisen ripsivärin ostin siksi, että olin kuullut siitä niin paljon hyvää. Pakkohan se oli sitten ostaa ja todeta, ettei mua oltu huijattu. Muutaman euron hintaan nähden aivan parhaimpia ripsareita mitä oon koskaan käyttänyt. Jättää jälkeensä todella kauniit, pitkät ja erotellut ripset - mitä muuta sitä ripsarilta vois toivoakaan?


^ 1001 coctailreseptiä sisältävä kirja - Jyväskylän kirpparilta, kymmenen euroa. Tästä on tullut kokeiltua jo muutamat ohjeet ja parin viikon päästä kavereiden kanssa ois tarkotus testailla hieman lisää. Onhan tää nyt paljon hienompaa tehdä oikeesti hienoja juomia, kuin kitata sitä karjalaa. 5/5 kirja! Tästä löytyy tosi monipuolisesti erilaisia ohjeita. Ja nyt joku siellä kuitenkin ajattelee, että miksei voi vaan googlettaa erilasia drinkkiohjeita, mitä järkee ostaa kirja, kirjat on niin so last season yms yms. Niin hei, onhan se nyt paljon fiinimpää katsoa kirjasta, kuin läppärin näytöltä - ainakin mun mielestä! Hieman täydennystä meidän kirjahyllyyn samalla 😊 


^ Laukku - H&M, hintaa 15 euroa. Halpa, mutta hyvä ja niin käytännöllinen! Mulla ei oo pitkään aikaan ollut mitään tällästä "pikkulaukkua", vaan oon aina baareissakin pyörinyt pelkkä rahapussi kourassa. Olkahihna tässä onkin se parhain juttu, koska tätä ei ainakaan kännipäissään tule hukattua, toisinkuin sitä rahapussia #tietäjättietää.


^ Pahanmakuinen kynsilakka - Paras lakka niille, joilla on taipumusta purra kynsiään. Oon saanut mun muutaman kynnen kasvatettua jo tosi kauniiksi, enkä vois olla enempää ylpee näistä. Onhan mun kynnet vieläkin todella hauraat, mutta jos nyt vaan pystyn olemaan pureksimatta näitä, niin uskon, että nää ajan kanssa tulee kyllä vahvistumaan.


^ Lautaset - Tähän loppuun vielä ihan random fakta, jota en oo ennen täällä blogissa maininnut. Nämä aivan ihanat ja kauniit äidiltä saamani lautaset. Tätä samaa sarjaa mulla on myös mukeja, sekä pieniä kulhoja. Varmasti tulee kulkemaan mun matkassa myös seuraavaan asuntoon.

Mitäs mieltä olitte näistä?

💗: Milla
sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Linkkaa blogisi arvonta



Tsau! Taas ois vuorossa linkkaa blogisi postaus, mutta tällä kertaa hieman erilaisin säännöin. Eli linkkaa tähän postaukseen blogisi pienen esittelyn kera. Mainitse ainakin ikäsi, ammattisi/ala mitä opiskelet, yksi sun lemppari blogeista, minkä tyylistä blogia sä pidät, sekä se, kuinka usein päivität sitä. Aikaa linkata on heinäkuun viimeiseen päivään asti.

Tällä kertaa mennään arvonta systeemillä, eli kokoan kaikki kommentteihin tulleet blogit ja arvon sieltä 4 blogia. Nämä blogit tulevat pääsemään pienimuotoiseen esittelyyn, jonka julkaisen blogissani noin viikon kuluttua. Enkö mä sitten kerro mun lemppari blogeja niistä linkatuista? En, sillä mä uskon, että tuun löytämään jokaisesta linkatusta blogista jotain hyvää. Koska mä en tunne käsitettä huono blogi. Aina löytyy hyviä puolia, kun vaan viitsii katsoa ja etsiä!

Jos haluat enemmän kuin yhden arvan (jonka saat, kun linkkaat blogisi ja kerrot yllämainitsemani asiat), niin tässä tulee siihen ohjeet:
Jos luet mun blogia bloggerin kautta niin saat toisen arvan. Mainitse se myös kommentissasi.
Jos taas seuraat mua instagramissa, saat kolmannen arvan ja jos snapchatissa saat neljännen.
Eli sun on  kaikenkaikkiaan mahdollista saada neljä arpaa, joten mahdollisuudet päästä tähän tulevaan esittelyyn tulee olemaan todella hyvät. Jeap, ei kai muuta, kun nyt niitä blogeja tulemaan!

💗: Milla
torstai 20. heinäkuuta 2017

Pyynikin näkötornilla


Eilen käytiin pyynikin näkötornin luona hieman kävelemässä ja katselemassa maisemia. Oon niin malttamaton näiden postausten suhteen, etten jaksanut tämänkään julkaisemista jättää viikonloppuun, vaan heti pitkän työpäivän jälkeen oli pakko päästä kirjoittamaan tätä. 

Ja mikä kumma se pyynikin näkötorni sitten on? Google kertoi mulle näin: Pyynikin näkötorni sijaitsee maailman suurimmalla soraharjulla yli 150 metrin korkeudella merenpinnasta, tarjoten upeat maisemanäkymät yli kahden järven ja koko Tampereen. Näkötorni on valmistunut vuonna 1929. Tuolta tornin kahvilasta saa kuulemma Tampereen parhaat munkit, joten te jotka ootte niitä käyneet maistamassa, niin onko näin? Ehkä munkin on sitten pakko joskus mennä herkuttelemaan sinne, jos ne kerta on niin hyviä.




Noi maisemat tuolta kallion päältä olivat kyllä huikeet, kuten kuvista näette. Kaunis paikka, jonne pitää päästä taas pian uudelleen. Vaikka mä oon Tampereella käynyt monet kerrat, niin jotenkin kaikki nää hienoimmat paikat on jäänyt kokematta. Musta on tullut kunnon eräjormailija, kun tykkään ihan aikusten oikeesti niin paljon liikkua luonnossa. Varsinkin sellasissa paikoissa, jossa en ole ennen käynyt. Suomen luonto on niin kaunis ja upea, että sitä pitää osata arvostaa. Tuntuu vaan siltä, että suomalaiset ei oikein osaa nauttia tästä kaikesta hienosta, mitä meidän ympärillä on.



..mutta arvatkaas mitä? Kun oltiin lähdössä kotiin ja kävelemässä autolle päin, huomattiin tienvieressä fazerin auto. Sen jälkeen nähtiin pari tyttöä, jolla oli fazerin takit päällä ja kädessä iso rasiallinen fazerin kismettejä. Aloin heti etsimään fazerin snapchattia, koska oli jotenkin sellanen tunne, että he olivat piilottamassa suklaita ja snäppäsivät samalla asiasta seuraajilleen. Niinhän siinä sitten kävi, että me löydettiin 45 kismettiä ihan näkötornin vierestä. Hyvä me! 😂

💗: Milla
keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Tortilloja






Tortillat on yks parhaimmista (ja helpoimmista) ruuista mitä mä tiedän. Valmistukseen menee n. 15 minuuttia ja aineksiin n. 10-20 euroa riippuen tietysti siitä, että mitä sä sinne väliin haluat laittaa. Me laitettiin eilen pöytä koreaksi ja ostettiin vaikka mitä aineita. Salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa, chilin makuista fetaa, grillisalaattia, mustia oliiveja, punasipulia, jauhelihaa, tortillasipsejä... Ja pakkohan se on sanoa, että hyvää oli! Niin maukasta ja niin parasta. Ennen syömistä me oltiin jo keretty kävelemään härmälanrantaa pitkin hatanpään arboretumille ja sieltä samaa reittiä takaisin kotiin. Teki kyllä hyvää liikkua pitkästä aikaa, enkä oikeesti edes valehtele. Tänää meidän ois tarkotus mennä pyynikin näkotornin luo ja katsella millaisia maisemia ja kävelyreittejä sieltä löytyy! Kiinnostaisko ketään postaus siitä paikasta?

💗: Milla
torstai 13. heinäkuuta 2017

Hatanpään arboretumilla







Balleriinat: Citymarket // Hame: New yorker // Paita: New yorker // Laukku: H&M

Me käytiin eilen poikaystävän kanssa ensimmäistä kertaa Hatanpään arboretumilla ja pakkohan se on myöntää, että kyllä tuolla mieli lepäsi. Oishan meillä ollut miljoona kertaa mukavempaa, jos en ois kärsinyt just sillon hirveistä vatsakivuista, mutta meni se nyt noinkin. Kuvissa mulla on päällä tän hetkinen luottoasu, joka odottaa kaapissa taas seuraavaa käyttökertaansa! Toi hame ja paita sopii mun mielestä tosi hyvin yhteen. Samalla tyylikäs ja rento. Just sellanen kokonaisuus, josta mä tykkään. Hyvä tilasuuteen, ku tilasuuteen. Mitäs mieltä te ootte?

ps. eks oo söpö siili? 

💗: Milla
keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Miltä tuntuu olla lähihoitaja?


Se on parasta, kun sulle sanotaan kiitos. Oli se sitten saattohoidossa oleva potilas, omainen tai pieni lapsi, jolle laitoit laastarin sormeen - aina se tuntuu yhtä hyvältä ja aina siitä sanasta saa niin paljon voimaa. Lähihoitajan työ on raskasta, niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Mä puhun tietenkin vain omasta kokemuksesta, mutta uskon, että kaikki voi samaistua.

Se on kamalaa, jos sua haukutaan. Oli se sitten omaisten, työnkavereiden tai asiakkaiden suusta kuultua niin aina se on yhtä kamalaa. Itse en oo koskaan kokenut työpaikkakiusaamista, enkä toivottavasti ikinä joudukaan sellaista kokemaan. Mä en oo koskaan ymmärtänyt miksi joku ei yrittäis tulla toimeen kaikkien kanssa. Töissä on kuitenkin pakko käydä ja sinne meneminen on miljoona kertaa mukavempaa, jos siellä on hyvä työilmpapiiri. Eihän siis kiusata toisiamme, ei vapaa-ajalla eikä työpaikoilla. Jos se paskan puhuminen tulee asiakkaiden suusta, sen täytyy vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kaikilla on välillä huonoja päiviä, joten se meidän täytyy vaan suvaita. Tietysti kai jossain menee raja, mutta mun asenne on kuitenkin aina ollut se, että suljen korvat sellaiselta. Mutta vaikka mulla ois töitä tehdessä täysin paska päivä, se mun pitää osata peittää. Huono fiilis ei saa näkyä asiakkaille.

Entäs sitten, kun omainen alkaa haukkumaan sua? Niin, siinäpä vasta pulma. Onneks mä en oo vielä koskaan tälläiseenkään tilanteeseen joutunut, mutta tiedän monta, jotka ovat. "Palaute" täytyy osata ottaa ammattimaisesti vastaan. Pitää pysyä rauhallisena ja ymmärtäväisenä. Mä toivon, että jos joskus sun äitis on hoitokodissa muistisairauden takia, niin älä mene ensimmäisenä haukkumaan hoitajia. Asioita kun voi käsitellä niin paljon paremmillakin tavoilla.


Se on parasta, kun onnistuu jossain. Mä en ollut esimerkiksi ikinä mitannut cerppiä ja kun mä sen sitten ensimmäisen kerran mittasin, niin onnistumisen fiilis oli mitä parhain. Vastuuvuorosta selviäminen ja sen tajuaminen, ettei se ollut yhtään niin kamalaa, kuin ensin ajatteli. Insuliinien pistäminen, vaikka sekin ensimmäisiä kertoja laittaessa jännitti aivan sairaasti. Se tunne, kun mittasin ensimmäisen kerran verenpaineen manuaalisesti ja onnistuin. Ne fiilikset on niitä ihan parhaita.

Mä oon kuullut ihan liian monen ihmisen sanovan, ettei pystyisi tekemään lähihoitajan töitä. Ja suurin syy siihenhän on ne vessatouhut. Ensimmäisen kerran työssäoppimisessa se, että vanhus on vessassa ja sen jälkeen sun pitää vielä putsata sen takapuoli tuntuu tietysti aivan kamalalta, mutta hei mun tietääkseni meillä kaikilla on se tarve mennä sinne vessaan. Moni sanoo, että "hyi ihan kamalaa, miten sä pystyt tekeen tota työtä?" ja mun vastaus yleensä on, että miksen pystyisi. Kaikista meistä tulee joskus vanhoja. Kaikki ulostaa, pissaa, välillä oksentaa tai erittää limaa, joten so what? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, että jotkut tarvitsevat siinä hoitajan apua? 

Ja vastaus otsikon kysymykseen - ihan kivalta, ainakin tällä hetkellä.

💗: Milla
maanantai 10. heinäkuuta 2017

12 faktaa mun tyylistä


Heips ja ihanaa alkanutta viikkoa! Blogin puolella on nyt hetken ollut hieman hiljasempaa, koska motivaatio päätti jäädä hetkeksi lomalle. Snapchattia oon päivitellyt tänäkin aikana hieman enemmän, joten kannattaa mennä seurailemaan mua siellä! Nyt mä oon kuitenkin täällä, kertomassa teille kymmenen faktaa mun tyylistä. Mä oon super hyper innoissani tästä postauksesta, koska vihdoinkin tuntuu siltä, että bloggaaminen alkaa taas maistumaan!


Ostan eniten vaatteita New Yorkerista ja BikBokista. Noista kahdesta on tullut ihan mun lemppari kaupat, joihin mun joka kerta shoppailemaan mennessä on pakko päästä. 

Hameen/mekon kanssa on pakko olla sukkahousut. 

En käytä enää lainkaan shortseja. Viime kesänä shortseja tuli vielä käytettyä, mutta jotenkin ne ei vaan enää oo yhtään mun juttu.

Mun vaatekaapista löytyy värejä joka lähtöön. On valkoista, mustaa, punaista, vihreää, harmaata, sinistä, sekä oranssia. 

Tää ei ehkä tuu yllätyksenä kellekään, mutta farkkutakki that's my thing.

Tykkään käyttää mustia legginssejä yhdistettynä pitkiin paitoihin - varsinkin kotona ollessa.



Mun tän hetkinen lemppari asukokonaisuus on New Yorkerista ostamani musta off shoulder-mekko yhdistettynä tämän postauksen farkkutakkiin. Ihan täydellinen kokonaisuus.

Kesäsin yks pakko saada - juttu on balleriinat. Vaikka ne kestääkin mun käytössä vain sen pari kuukautta, jonka jälkeen heitän ne roskiin ja ostan taas ens kesänä uudet, niin silti. En vieläkään ymmärrä, miten mä joka kesä pystyn hajottamaan yhdet balleriinat.

Talvisin en jaksa välittää siitä miltä näytän, kunhan mulla vain on lämmin. Olkoon vaikka maailman rumin talvitakki, niin mä laitan sen mun päälle kunhan en vaan joudu palelemaan.

Käytän farkkujen kanssa melkein aina vyötä, vaikka ne pysyisivät ilman sitä jalassa. Vyö on kuitenkin kiva yksityiskohta asussa, kuin asussa.

Mua ei haittaa ostaa kirpparilta vaatteita, koska se vaan on maailman järkevintä puuhaa. Jonkun toisen vanha on sun uus - miettikääs sitä.

Omistan muutamat täysin rikkinäiset tennarit, joita en vaan halua heittää roskiin. Tiettekö, kun joskus se vanha ja rikkinäinen on kaikista mukavin ja helpoin?

💗: Milla
sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Yli 60


Heips! Teitä on jo yli 60. Mä halusin tulla kiittämään teitä jokaikistä siitä, että te luette mun blogia ja lähetätte mulle aivan uskomattoman ihania kommentteja. Siispä, kiitos 💗 teille kaikille. Oon nyt pitänyt tätä blogia pystyssä maaliskuusta asti ja oon yllättynyt, sekä super onnellinen, että teitä on tullut noin paljon näin pienessä ajassa. Ja hei apua, lokakuussa tulee täyteen 1 vuosi siitä, kun mä perustin mun edellisen blogin. Kohta vuosi blogimaailmassa, ihan hullua. Oon saanut niin paljon hyvää mun elämään bloggaamisen kautta, että voin vain ihmetellä miksen mä alottanut tätä jo aiemmin. Täällä nyt kuitenkin ollaan ja pysytään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja sitä rataa. Oon varmaan sanonut tän saman miljoona kertaa, mutta tää on parasta ikinä.

Mä haluan tän 60 lukijan myötä toteuttaa jonkun postauksen, jonka te haluatte. Joten kommentoi alas aiheita, ideoita - sellasia, mistä sä haluaisit mun kirjoittavan. Blogi on mulle tapa purkaa omia ajatuksia ja stressiä, mutta tällä kertaa haluan tehdä just jotain sellaista, jota te toivotte. Kiitos ja kumarrus, lähetelkää ideoita!

💗: Milla