maanantai 26. kesäkuuta 2017

V*tun huora


Huora. Sana, josta mulle on jäänyt jos jonkinsorttiset traumat yläasteelta. Yläaste oli täynnä ihastumisia, pikkupusuja ja ujoja julkisia halaamisia, mutta mihinkään muuhun ei vielä niin nuorina alettu. Joten voisinkin kysyä, teiltä kaikilta jotka mua on nimitellyt, että what the fuck? Minkä takia? Miksi? Ja millä helvetin periaatteella mä olin sillon huora?

Tää on mulle aika arka aihe, enkä ookaan tästä puhunut monille. Toisaalta, mitä puhuttavaa siinä on, että jotkut vaan päättää alkaa huutelemaan mulle keskellä koulun käytävää tai lähettelemään ilkeitä tekstareita kesken oppituntien. Ei kai mitään, eihän? Mitä väliä, nimittely ja osoittelu on ihan sallittua nykypäivänä. Henkinen kiusaaminen on täyttä kusetusta, eikä fyysiseenkään kiusaamiseen jakseta puuttua. Katsotaan vaan vierestä ja toivotaan, että joku tekisi jotain. Vai oiskohan sittenkin aika kantaa se oma vastuu ja puuttua kiusaamiseen? Oiskohan niiden kiusaajien aika katsoa peiliin ja tunnustaa, että se on oma naama mikä vituttaa, eikä se luokan ujoin ja hiljasin tyttö? Esitetään niin hemmetin kovaa ja oikeesti ollaan niitä äidin pieniä kullanmussukoita, joille iskä ostaa kaiken, vaikkei sekään riitä, koska halutaan aina vaan enemmän ja enemmän.

Mä en silti ottanut tätä niin henkilökohtaisesti, kuin joku muu olisi voinut ottaa. Vaikka vieläkin joka kerta kuultuani tuon kirotun sanan, mä mietin juoruaako joku musta taas jotain mikä ei ole totta. Musta tuntuu, että totuudella ei nykypäivänä ole enää mitään merkitystä. Kiusaajat saa tehdä mitä haluaa ja vääristellä totuuksia niin kuin heille sopii. Eihän sen niin pitäis olla? Jos kiusaaminen menee liian pahaksi, aiheuttaen kiusatulle esimerkiksi masennuksen niin mä olen sitä mieltä, että kiusaajan pitää kärsiä. Ja paljon. Mikään ei oikeuta ketään kiusaamaan ketään.  

Mä voin suoraan sanoa sen, että meillä oli yläasteella todella huono luokkahenki. Ei tietenkään kaikkien mielestä, mutta mun mielestä oli. Mua ei juurikaan kiinnosta tietää, mitä joillekin luokkalaisille kuuluu, eikä mua kiinnosta 20 vuoden päästä kokoontua ja vaihtaa kuulumisia. Ehkä mä muutaman vuoden päästä ajattelen tätä asiaa jo eritavalla, mutta ainakin nyt tuntuu just tältä. Oon mä kaikesta huolimatta aidosti onnellinen siitä, että kävin just ton koulun. Sain ystäviä, vaikken moneen pidäkään enää yhteyttä. Koin ikimuistoisia hetkiä, joita en varmasti ois kokenut missään muualla, kuin tuolla just ton porukan kanssa. Ysiluokalla koulu jäi kyllä täysin kakkoseks kavereiden ja kaiken muun ohella. Silti mä selvisin sieltä pois ja pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi. Näin jälkeenpäin ajateltuna oishan sen yläasteen voinut käydä paremmin, mutta minkäs teet kun ei teininä oikein napannut. Vaikeuksista huolimatta tässä ollaan ja seistään ylpeinä siitä, että mä selvisin. Ja tästähän on suunta vain ylöspäin - millaa ei lannista enää mikään.

💗: Milla

18 kommenttia :

  1. Voi Milla ❤ Kenenkään ei pidä ansaita tuollasta kohtelua mitä sä oot käynyt läpi. Muista että oot arvokas ja upea just tollasena kun oot! 💕💕

    VastaaPoista
  2. Mä en ole koskaan tajunnut sitä ideaa sen takana, että omaksi viihdykkeeksi aiheutetaan toiselle paha mieli, haukutaan tai nöyryytetään ihan ilman syytä. Jokaselle tulee paljon parempi mieli kun kehutaan ja ollaan kivoja ihan molemmimpuolin, eikä mulle tulis mieleenkään olla yhtään mitään muuta. Superhyvä teksti Milla ❤

    Sanna / pannariblogi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, en mäkään. Kiitos paljon ihana Sanna <3

      Poista
  3. Kiusaaminen on hirveää. Kuinka moni yläasteella on edes ymmärtänyt kunnolla mitä sana huora tarkoittaa? Kuinka moni ymmärtää sen tarkoituksen kunnolla edes nyt? Se on sana jolla on paljon valtaa ihmisen ajatusmaailmaan. Varsinkin silloin jos itseään kutsutaan sillä sanalla. Kaikki ymmärtää että se on paha sana, mutta aina sen lausuja ei ymmärrä oikeasti mitä se tarkoittaa tai ainakaan sitä kuinka paljon sen sanominen voi sattua. Kaikki lapset eivät ymmärrä kiusaamisen vakavuutta ja varsinkin yläasteella kukaan ei tahdo miettiä sitä. Yläasteella se "maine" on tärkeää ja on aina parempi olla puuttumatta muiden asioihin.
    Oma luokkanikaan ei ollut mikään paras. Mun luokalla oli pelkkiä tyttöjä joten se oli juorua juorun perään sekä toisten vähättelyä koko ajan. En kaipaa sitä aikaa enkä myöskään sunkaan tavoin tahdo heitä tulevaisuudessa nähdä. Miksi haluaisi edes nähdä ihmisiä joista on vain jäänyt huonot muistot? Mutta onneksi sieltä tuli hyviä muistojakin sekä iän ikuisia ystäviä.
    Ihana kuulla ettei kiusaamisesta ole jäänyt sulle niin pahoja arpia ja että susta on tullut vahvempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun joku viitsii kommentoida näin pitkästi <3 Harmi, ettei teidänkään luokkahenki ole ollut hyvä. Toi kuulostaa kyllä ihan kamalalta, että on pelkkiä tyttöjä luokalla - voi sitä riitojen ja juoruamisen määrää! Ihanaa silti, että oot saanut myös hyviä ystäviä huonosta luokkahengestä huolimatta :)

      Poista
  4. Mä en tiä, mut mun kohdalla ainaki toi "huora" sana on ihan sanoin kuvailemattoman HIRVEÄ?!.. Siis en kestä kuulla sitä ollenkaan.. Ja sitä ei mun mielestä kuulu todellakaan käyttää niinku joka toisena sanana, niinku nykyajan teinit tuntuu käyttävän & puhumalla kavereistaan huora-nimikkeellä???. Mä en oo koskaan tajunnu tota juttuu. Siis mun mielestä, oikeesti, siis ihan oikeesti nainen ketä paneskelee tuolla muita jatkuvasti ja vaihtaa miestä ku sukkaa, nii semmonen on huora. Enmä tiä, silti on tosi karuu sanoo tolla nimityksel ketää :o..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIIN ON! Joo, oon kans huomannut ja kuullut kun nuoret käyttää tota sanaa ihan vaan kavereistaan :/ Niinku mitä hittoo? :D Niin samaa mieltä sun kanssa!

      Poista
  5. Toi on kyllä jännä, että nimitellään huoraks, vaikka ainakin vielä viimeisimmän tiedon mukaan mun mielestä huora ottaa yleensä rahaa siitä toiminnastaan, enkä kovin montaa esim. yläasteikäistä tiedä, joka ois huora...Enkä siis muutenkaan ymmärrä nimittelyä tai mitään muutakaan kiusaamista. Tiedän myös ite miltä se nimittely ja kiusaaminen tuntuu, ja siks kaikki kiusaamisjutut kolahtaa muhun ja kovaa. Oot Milla upee, hienoo ettet oo antanut muiden ihmisten lannistaa sua!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Ehkei tainnut ihmiset sillon ymmärtää, että mitä se huora sana oikein tarkottaa XD tai sellanen fiilis mulla näin jälkeenpäin on :D Kiusaajat on niin täyttä paskaa, ja niin alemmalla tasolla kuin me. Se ei vaan taida koskaan loppua tästä maailmasta :/ Aina löytyy niitä, jotka saa jotain sairasta nautintoa muiden kiusaamisesta, huoh. Kiitos kommentista Titta <3

      Poista
  6. Nimittely ja kiusaaminen ylipäänsä on kyllä aivan kamalaa. Jouduin itsekin nimittelyn kohteeksi heti 7.-luokalla 9.-luokkalaisten toimesta ja vaikka ne 9.-luokkalaiset lähtivätkin vuoden jälkeen koulusta, mun nimittely jäi päälle meidän luokkalaisten kesken, eikä mua hyväksytty oikeastaan koko yläasteen aikana meidän luokkaan mukaan. Istuin tai seisoin aina jokaisella välitunnilla ihan yksin ja kuuntelin kun kaikki muut nauroivat ja puhuivat keskenään. Onneksi mulla oli kuitenkin toisessa koulussa aivan ihania ystäviä, jotka on edelleen mun ystäviä ♥ Olisi vain ollut ihanaa, jos oltais oltu samassa koulussa yläasteaikana.

    Muakaan ei todellakaan huvita nähdä mun yläasteaikaisia luokkalaisia ja mua pelottaa vieläkin jonkin verran ajatus siitä, että näkisin jonkun mun entisen luokkalaisen jossain. Yläasteelta on siis jäänyt jonkinlainen pelko siellä olleita ihmisiä kohtaan.

    Useimmiten kiusatut joutuvat vaihtamaan koulua sen kiusaamisen takia, mikä on mun mielestä väärin. Miksi kiusaajat jäävät kiusaamaan muita ihmisiä mutta kiusatut joutuvat ns. "lähtemään pakoon" kiusaamista. Pidän kuitenkin toivoa yllä, että toi tilanne muuttuu joskus toiseen suuntaan.

    Ja tosiaan, tää oli tosi hyvä teksti, minkä kirjotit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kuulostaa ihan kamalalta :( Oot ollut kyllä vahva, ja varmasti vahvempi vielä tollaisen jälkeen. Mä en ois kestänyt olla yksin välituntisin, vaikka meidän koulussa muutama ihminen oli, joka aina seisoi vain yksin ja katseli muita. Tuli aina niin kurja olo, ja teki mieli mennä juttelemaan. Nyt tekisin toisin ja menisin, mutta silloin ei ollut näin ajattelevainen. Ihanaa, että sulla kuitenkin oli ystäviä, ilman niitä yläasteaika ois varmaan ollut ihan kamalaa.

      Ja joo, samaa mieltä tosta. Kiusaajien sitä koulus pitäis vaihtaa, ei todellakaan niiden kiusattujen! Toivotaan, että joskus asia ois näin, eikä väärinpäin.

      Poista
  7. Valitettavan yleistä nykyisin perättömien juorujen levittely ja haukkuminen! Itsestänikin tullut kuultua jos jonkinmoista juttua ja osa ihan naurattaakin :D hyvä postaus tärkeestä aiheesta, josta todellakin pitäisi puhua enemmän!

    VastaaPoista
  8. Hyvä postaus, tää on kyllä just sellainen aihe josta sais puhua enemmän.
    Nykyään on kyllä ihan liikaa kiusaamista johon ei puututa ollenkaan. Tuntuu, että varsinkin teinien kiusaamiseen ei oo kellään minkäänlaisia voimavaroja tai rohkeutta puuttua, vaikka haluaisikin. Onneksi sä et oo kuitenkaan liikaa tosta haukkumisesta välittänyt. :)
    Meilläkin oli yläasteella huono luokkahenki ja olin tosi onnellinen silloin kun vihdoin pääsin yläasteelta pois. Suurimman osan kanssa en ole missään tekemisissä, mutta onneksi myös muutaman hyvän ystävän sain tuolta luokalta. ♥

    VastaaPoista
  9. Sanaton. Täysin samaa läpikäyneenä oli aikamoista tunnemyrskyä lukea tätä, mutta olit tiivistänyt asian just etkä melkein. Ihan älyttömän tärkeä aihe, josta ei ikinä puhuta tarpeeksi. Olet vahva <3

    VastaaPoista