SOCIAL MEDIA

torstai 29. kesäkuuta 2017

En elänyt


Mä en ole kedon kaunein kukka. En ole aina se porukan fiksuin, enkä ole ylpeä kaikesta mitä mä oon tehnyt. Olen silti ylpeä siitä millanen mä oon ja millanen musta on tullut. Mä olen rohkea, avulias ja ahkera. En todellakaan ole aina se kaikista rohkein, mutta mä oon paljon rohkeampi, kuin mitä olin vuosi sitten. En todellakaan ole se maailman avuliain ja ystävällisin ihminen, mutta mä koitan jokapäivä parhaani. Muiden auttaminen on mun työtä ja vaikka se välillä onkin hermoja raastavaa niin pakkohan se on sanoa, että on se sen arvosta. Autoin mä sitten vanhuksia, lapsia tai ystäviä niin kyllä ne hetket on niitä maailman parhaita, kun sulle sanotaan kiitos. Mä olin jonkin aikaa sitten työttömänä ja näin jälkeenpäin voin kyllä hyvillä mielin todeta, että se ei sopinut mulle sitten yhtään. Muutuin ihan kotihiireksi, enkä lähtenyt kämpältä kulumallakaan. Istuin suurimman osan ajasta tietokoneella ja makasin sängyssä. Hyvä, kun jaksoi ruokaa laittaa - helpompaahan oli pyytää poikaystävää hakemaan pizzaa kadunkulmalta, koska en mä itse viitsinyt. Ulos lähteminen oli mulle jo niin iso kynnys, että mieluummin itkin ja anelin, että mee sä, mä en jaksa enkä halua. 

Välillä kävin poikaystävän kanssa kaupassa ja sehän tiesi vaan ja ainoastaan sitä, että mun piti laittautua monta tuntia- käydä suihkussa, meikata, laittaa hiuksia ja katsoa hienot vaatteet päälleni. Kuka oikeesti tekee ton kaiken vaan ja ainoastaan kaupassa käynnin vuoksi. Teen mä sitä nykyäänkin, mutta en todellakaan vaan sen kauppareissun vuoksi.



Ehkä sitä pitää olla hetken aikaa työttömänä, jotta ymmärtää töiden tekemisen tärkeyden ja sen kuinka tyhmää on olla työttömänä omasta vapaasta halustaan. Hainhan mä töitäkin, kävin haastatteluissa ja näin, mutta mä hain niitä vain siksi, että kaikki muut halusivat. Mä olisin halunnut vaan olla kotona ja muumioitua sinne. Päiväpeiton alla muuta maailmaa piilossa, se oli se juttu silloin.

Mähän pidin blogia jo työttömänä ollessa, mutta silloin en kyllä ollut näin rehellinen, kuin nyt. Eihän sitä itselleen halunnut myöntää, että kaikki ei oo ihan kunnossa. Ajatteli vaan, että näin on hyvä ja näin mä voisin elää koko loppuelämän. Mä olin koko viime kesän työttömänä, makasin mökillä tekemättä mitään, kun poikaystävä kävi tekemässä töitä. En oikeestaan muista viime kesästä juuri mitään, se vaan alkoi ja sitten se jo päättyi. Miettikää, koko kesä tekemättä oikeestaan mitään. Mua hävetti nähdä ketään, koska pelkäsin mitä kaikki ajattelee musta ja siitä, että en tee tällä hetkellä töitä. Ja silloin se oli ihan oma valinta. En vaan halunnut tehdä mitään. Olin laiska, väsynyt ja täysin aivoton ihminen. Voisin haukkua itseäni vaikka kuinka paljon viime kesän takia, mutta ei se tilannetta muuttaisi.



Kyllähän mä nykyäänkin olen välillä niin väsynyt, etten jaksa tehdä mitään - mutta siihen syynä taitaa olla oikeesti väsymys ja vähäiset yöunet, raskaat työpäivät ja vähäinen liikunta. Töissä tulee välillä "juostua" niin paljon, ettei sitä vaan jaksa eikä kiinnosta enää niiden päälle lähteä urheilemaan.  Oon kyllä tehnyt pienen lupauksen itselleni, että syksyllä mä alan käymään lenkillä ja lisään liikuntaa mun elämääni. Ja nyt kun mä sanon sen täällä, niin pakkohan se on myös toteuttaa.

Onneksi nyt on töitä. Ja tää blogi, sekä te kaikki ihanat ihmiset siellä ruudun toisella puolella. Ilman tätä en ois varmaan selvinnyt. Vaikka kuinka tyhmältä tuo saattaakin kuulostaa, niin oikeesti, se on totuus. Ihan suoraan sanottuna, kaunistelematta ja muuttamatta yhtään mitään - ilman mun edellistä blogia, tuskin ois enää muakaan. Ja vaikka toi kuulostaakin julmalta ja mua sattuu myöntää se kaikille teille, niin silti, olen tosissani. Postauksien teko oli silloin mulle kuin jotain terapiaa. Sitä mä odotin ja sen takia mä nousin sängystä. Vastailin kommentteihin ja nousin suosta. Kaikki mitä mun edelliseen blogiin kirjoitin, ei aina pitänyt paikkaansa, enkä mä aina ollut niin positiivinen, kuin siellä väitin. Silti se antoi mulle aina hyvän fiiliksen, kun mä edes luin postauksia, joissa väitin, että mulla on hyvä fiilis. Mä tein myös todella paljon pinnallisia postauksia, enkä päästänyt teitä juurikaan pintaa syvemmälle. En halunnut, enkä viitsinyt, just tän takia.


Tästä kesästä mä tuun muistaan sen, että mä tein ahkerasti töitä. Menin jokaiseen vuoroon ja tein aina parhaani. Vapaat vietin tekemällä kaikkea kivaa, mistä mä nautin ja mikä antaa mulle voimaa tuleviin työvuoroihin. Tuun muistamaan monet hienot hetket kavereiden ja poikaystävän kanssa, sekä saamaan arvokasta työkokemusta, jota voin ylpeänä esitella tulevissa työhaastatteluissa. Ja vaikka jo sanoessani tulevat työhaastattelut, mua alkaa jännittämään aivan perkeleesti, niin kyllähän mä niistä tuun selviämään. Oonhan mä selvinnyt tähänkin asti.

💗: Milla

22 kommenttia :

  1. Hyvin kirjotettu!💜 Kiva että nautit nyt käydä töissä. :) Mä oon tällä hetkellä ihan ilman kesätöitä, mutta silti puuhailen kaikkea ja teen poikaystävällekin ruuat. Pakkohan sitä on, muuten ihan erakoituis!! :D

    VastaaPoista
  2. hyvin kirjoitettu postaus ja ihanaa että oot noin rehellinen <3 paljon tsemppiä jatkoon :)

    VastaaPoista
  3. Ihana Milla! <3. Samankaltaisia fiiliksiä taas kuin mulla, nimenomaan ton työttömyyden suhteen. Mut onneks meil molemmil on nyt töitä ja just nyt menee ainakin todella hyvin! :)

    VastaaPoista
  4. Vau ihana postaus! Onneksi sinulla nyt menee paljon paremmin♥

    VastaaPoista
  5. Taas kerran niin hyvä postaus. Sen ajan minkä mä oon sun blogia seurannut, niin oot kyllä kehittynyt bloggaamisessa paljon :-) Oot niin aito oma ittes ja kirjotat niin rehellisesti, vaikeemmistakin asioista, että sun postauksista ei voi jädä kuin hyvä fiilis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, kiitos ihanasta kommentista! <3

      Poista
  6. Niin hyvä postaus ja anto ehkä oikeesi lukijoille enemmän tietoa ja todellista fiilistä susta! Mä ite aloin myös bloggaa, koska oon yksinäinen, en näe usein kavereit tai mul ei oo harrastuksia. Se piristää yllättävän paljon, että URL-maailmassa saat pientä kaipuuta puoleesi. Jatka bloggaamista ihmeessä, se sopii sulle!

    www.finnlandsnorsk.blogspot.com

    VastaaPoista
  7. Tosi hyvin kirjotettu teksti, ihanan rehellistä. Jokainen eletty päivä ei oo aina se paras ja joskus on kausia kun kaikki ei oo välttämättä kokonaan hyvin, mutta ihana kuitenkin tietää että nyt kaikki on paremmin :)
    Aivan ihanat kuvatkin postaukseen valkkasit ♥

    VastaaPoista
  8. Tosi hyvä postaus! Mulle tulee aina lomilla ihan sama fiilis. On niin monia viikkoja, kun ei vaan varsinaisesti tee mitään mielenkiintoista. Päivät menee kaikki ihan samalla tavalla, eikä kaverit pääse ulos, kun ne on jossain muualla lomailemassa. Nytkin on kauhee syyllisyyden tunne, kun en saanut kesätöitä... Tai oisin saanut, mutta se ajankohta oli just se ainoa, joka ei sopinut.

    VastaaPoista
  9. Tosi hyvä postaus! ♥ Mulla on tällä hetkellä vähän samankaltainen tilanne, kun eilen sain tietää, että en sitä opiskelupaikkaa saanut. Mun teki eilen koko päivän mieli vaan hautautua peiton alle kattomaan Netflixiä tai kuuntelemaan musiikkia. Onneks kaverit osaa piristää ja ne raahaskin mut eilen illalla sit pienelle ajelulle :D Kaikilla asioilla on tapana järjestyä, joten enköhän mä jossain vaiheessa sen opiskelupaikan saan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Ja varmasti, kyllä asiat aina järjestyy, kunhan ei vaan menetä toivoa (:

      Poista
  10. Onpas vahva ja rohkea teksti! :) tulin vastavierailulle tänne ja jäin seurailemaan! :)

    http://taruanuelina.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  11. Hei! Kiva kun kirjoitat tällaisia pohtivia tekstejä, niitä on mukava lueskella :) Elämäntilaita tullee ja mennee, eikä se muille ihmisille mittään kuulu mikä tarkoitus milläkin vaiheella on. Oon ite ollut työttömänä 7 kuukautta putkeen. Välillä vaan ei löydy työtä, vaikka halluisi. Oli työttömyys sitten "itseaiheutettua" tai pakon sanelemmaa, ei sitä tarvihe selitellä kellekkään tai tuntee häpeää. Elämä on niin paljon muutakin kuin raha tai työt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos <3 Ja joo, samaa mieltä! Itse kuitenkin häpesin työttömänä oloa ja sitä, kun kaikki koko ajan kyselivät siitä.

      Poista