SOCIAL MEDIA

torstai 29. kesäkuuta 2017

En elänyt


Mä en ole kedon kaunein kukka. En ole aina se porukan fiksuin, enkä ole ylpeä kaikesta mitä mä oon tehnyt. Olen silti ylpeä siitä millanen mä oon ja millanen musta on tullut. Mä olen rohkea, avulias ja ahkera. En todellakaan ole aina se kaikista rohkein, mutta mä oon paljon rohkeampi, kuin mitä olin vuosi sitten. En todellakaan ole se maailman avuliain ja ystävällisin ihminen, mutta mä koitan jokapäivä parhaani. Muiden auttaminen on mun työtä ja vaikka se välillä onkin hermoja raastavaa niin pakkohan se on sanoa, että on se sen arvosta. Autoin mä sitten vanhuksia, lapsia tai ystäviä niin kyllä ne hetket on niitä maailman parhaita, kun sulle sanotaan kiitos. Mä olin jonkin aikaa sitten työttömänä ja näin jälkeenpäin voin kyllä hyvillä mielin todeta, että se ei sopinut mulle sitten yhtään. Muutuin ihan kotihiireksi, enkä lähtenyt kämpältä kulumallakaan. Istuin suurimman osan ajasta tietokoneella ja makasin sängyssä. Hyvä, kun jaksoi ruokaa laittaa - helpompaahan oli pyytää poikaystävää hakemaan pizzaa kadunkulmalta, koska en mä itse viitsinyt. Ulos lähteminen oli mulle jo niin iso kynnys, että mieluummin itkin ja anelin, että mee sä, mä en jaksa enkä halua. 

Välillä kävin poikaystävän kanssa kaupassa ja sehän tiesi vaan ja ainoastaan sitä, että mun piti laittautua monta tuntia- käydä suihkussa, meikata, laittaa hiuksia ja katsoa hienot vaatteet päälleni. Kuka oikeesti tekee ton kaiken vaan ja ainoastaan kaupassa käynnin vuoksi. Teen mä sitä nykyäänkin, mutta en todellakaan vaan sen kauppareissun vuoksi.



Ehkä sitä pitää olla hetken aikaa työttömänä, jotta ymmärtää töiden tekemisen tärkeyden ja sen kuinka tyhmää on olla työttömänä omasta vapaasta halustaan. Hainhan mä töitäkin, kävin haastatteluissa ja näin, mutta mä hain niitä vain siksi, että kaikki muut halusivat. Mä olisin halunnut vaan olla kotona ja muumioitua sinne. Päiväpeiton alla muuta maailmaa piilossa, se oli se juttu silloin.

Mähän pidin blogia jo työttömänä ollessa, mutta silloin en kyllä ollut näin rehellinen, kuin nyt. Eihän sitä itselleen halunnut myöntää, että kaikki ei oo ihan kunnossa. Ajatteli vaan, että näin on hyvä ja näin mä voisin elää koko loppuelämän. Mä olin koko viime kesän työttömänä, makasin mökillä tekemättä mitään, kun poikaystävä kävi tekemässä töitä. En oikeestaan muista viime kesästä juuri mitään, se vaan alkoi ja sitten se jo päättyi. Miettikää, koko kesä tekemättä oikeestaan mitään. Mua hävetti nähdä ketään, koska pelkäsin mitä kaikki ajattelee musta ja siitä, että en tee tällä hetkellä töitä. Ja silloin se oli ihan oma valinta. En vaan halunnut tehdä mitään. Olin laiska, väsynyt ja täysin aivoton ihminen. Voisin haukkua itseäni vaikka kuinka paljon viime kesän takia, mutta ei se tilannetta muuttaisi.



Kyllähän mä nykyäänkin olen välillä niin väsynyt, etten jaksa tehdä mitään - mutta siihen syynä taitaa olla oikeesti väsymys ja vähäiset yöunet, raskaat työpäivät ja vähäinen liikunta. Töissä tulee välillä "juostua" niin paljon, ettei sitä vaan jaksa eikä kiinnosta enää niiden päälle lähteä urheilemaan.  Oon kyllä tehnyt pienen lupauksen itselleni, että syksyllä mä alan käymään lenkillä ja lisään liikuntaa mun elämääni. Ja nyt kun mä sanon sen täällä, niin pakkohan se on myös toteuttaa.

Onneksi nyt on töitä. Ja tää blogi, sekä te kaikki ihanat ihmiset siellä ruudun toisella puolella. Ilman tätä en ois varmaan selvinnyt. Vaikka kuinka tyhmältä tuo saattaakin kuulostaa, niin oikeesti, se on totuus. Ihan suoraan sanottuna, kaunistelematta ja muuttamatta yhtään mitään - ilman mun edellistä blogia, tuskin ois enää muakaan. Ja vaikka toi kuulostaakin julmalta ja mua sattuu myöntää se kaikille teille, niin silti, olen tosissani. Postauksien teko oli silloin mulle kuin jotain terapiaa. Sitä mä odotin ja sen takia mä nousin sängystä. Vastailin kommentteihin ja nousin suosta. Kaikki mitä mun edelliseen blogiin kirjoitin, ei aina pitänyt paikkaansa, enkä mä aina ollut niin positiivinen, kuin siellä väitin. Silti se antoi mulle aina hyvän fiiliksen, kun mä edes luin postauksia, joissa väitin, että mulla on hyvä fiilis. Mä tein myös todella paljon pinnallisia postauksia, enkä päästänyt teitä juurikaan pintaa syvemmälle. En halunnut, enkä viitsinyt, just tän takia.


Tästä kesästä mä tuun muistaan sen, että mä tein ahkerasti töitä. Menin jokaiseen vuoroon ja tein aina parhaani. Vapaat vietin tekemällä kaikkea kivaa, mistä mä nautin ja mikä antaa mulle voimaa tuleviin työvuoroihin. Tuun muistamaan monet hienot hetket kavereiden ja poikaystävän kanssa, sekä saamaan arvokasta työkokemusta, jota voin ylpeänä esitella tulevissa työhaastatteluissa. Ja vaikka jo sanoessani tulevat työhaastattelut, mua alkaa jännittämään aivan perkeleesti, niin kyllähän mä niistä tuun selviämään. Oonhan mä selvinnyt tähänkin asti.

💗: Milla
tiistai 27. kesäkuuta 2017

Testissä: Lidlin kasvonaamio


Eilen lidlissä käydessä bongasin hyllyltä euron maksavia kasvonaamioita, joista otin yhden matkaani. Mä en oo mikään suuri kasvonaamioiden kuluttaja, enkä oikeastaan edes muista, koska oisin viimeksi lätännyt naamaani jotain ja antanut sen vaikuttaa siinä melkein 15 minuuttia. Jokatapauksessa nyt otin riskin ja ajattelin, että tää tekee varmasti hyvää mun kasvojen iholle. Ja niinhän se teki, tai niin mä ainakin kuvittelen.

Toi mömmö oli ihan kuin perusrasvaa ois levittänyt naamalle, tietty ilman sitä, että se imeytyy kasvoihin. Tota oli mielekästä ja helppoa levittää ihan vain sormin. Noin viis minuuttia siitä, kun olin laittanut kasvonaamion, alkoi ihoa hieman kirvelemään ja pistelemään. Moni ois varmaan tossa vaiheessa huuhdellut ton pois kasvoilta, mutta mä päätin, että annetaan olla loppuun asti. Ja ei se pistely ollut mitään kipua, vaan pientä pistelyä siellä täällä ihan vain välillä. Mä annoin siis naamion olla mun kasvoilla 15 minuuttia, jonka jälkeen huuhtelin sen pois. Kasvojen iho tuntui paljon freesimmältä, pehmeemmältä ja niin paljon puhtaammalta. Joten kyllä, suosittelen testaamaan näitä - ihan vain halvan hinnankin vuoksi. Ehkä mä joskus testaan myös muita Cienin tai muiden merkkejen kasvonaamioita - tää on ihana tapa rentoutua ja ottaa omaa aikaa!

Ootteko te testannut kyseisen merkin kasvonaamioita?

💗: Milla
maanantai 26. kesäkuuta 2017

V*tun huora


Huora. Sana, josta mulle on jäänyt jos jonkinsorttiset traumat yläasteelta. Yläaste oli täynnä ihastumisia, pikkupusuja ja ujoja julkisia halaamisia, mutta mihinkään muuhun ei vielä niin nuorina alettu. Joten voisinkin kysyä, teiltä kaikilta jotka mua on nimitellyt, että what the fuck? Minkä takia? Miksi? Ja millä helvetin periaatteella mä olin sillon huora?

Tää on mulle aika arka aihe, enkä ookaan tästä puhunut monille. Toisaalta, mitä puhuttavaa siinä on, että jotkut vaan päättää alkaa huutelemaan mulle keskellä koulun käytävää tai lähettelemään ilkeitä tekstareita kesken oppituntien. Ei kai mitään, eihän? Mitä väliä, nimittely ja osoittelu on ihan sallittua nykypäivänä. Henkinen kiusaaminen on täyttä kusetusta, eikä fyysiseenkään kiusaamiseen jakseta puuttua. Katsotaan vaan vierestä ja toivotaan, että joku tekisi jotain. Vai oiskohan sittenkin aika kantaa se oma vastuu ja puuttua kiusaamiseen? Oiskohan niiden kiusaajien aika katsoa peiliin ja tunnustaa, että se on oma naama mikä vituttaa, eikä se luokan ujoin ja hiljasin tyttö? Esitetään niin hemmetin kovaa ja oikeesti ollaan niitä äidin pieniä kullanmussukoita, joille iskä ostaa kaiken, vaikkei sekään riitä, koska halutaan aina vaan enemmän ja enemmän.

Mä en silti ottanut tätä niin henkilökohtaisesti, kuin joku muu olisi voinut ottaa. Vaikka vieläkin joka kerta kuultuani tuon kirotun sanan, mä mietin juoruaako joku musta taas jotain mikä ei ole totta. Musta tuntuu, että totuudella ei nykypäivänä ole enää mitään merkitystä. Kiusaajat saa tehdä mitä haluaa ja vääristellä totuuksia niin kuin heille sopii. Eihän sen niin pitäis olla? Jos kiusaaminen menee liian pahaksi, aiheuttaen kiusatulle esimerkiksi masennuksen niin mä olen sitä mieltä, että kiusaajan pitää kärsiä. Ja paljon. Mikään ei oikeuta ketään kiusaamaan ketään.  

Mä voin suoraan sanoa sen, että meillä oli yläasteella todella huono luokkahenki. Ei tietenkään kaikkien mielestä, mutta mun mielestä oli. Mua ei juurikaan kiinnosta tietää, mitä joillekin luokkalaisille kuuluu, eikä mua kiinnosta 20 vuoden päästä kokoontua ja vaihtaa kuulumisia. Ehkä mä muutaman vuoden päästä ajattelen tätä asiaa jo eritavalla, mutta ainakin nyt tuntuu just tältä. Oon mä kaikesta huolimatta aidosti onnellinen siitä, että kävin just ton koulun. Sain ystäviä, vaikken moneen pidäkään enää yhteyttä. Koin ikimuistoisia hetkiä, joita en varmasti ois kokenut missään muualla, kuin tuolla just ton porukan kanssa. Ysiluokalla koulu jäi kyllä täysin kakkoseks kavereiden ja kaiken muun ohella. Silti mä selvisin sieltä pois ja pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi. Näin jälkeenpäin ajateltuna oishan sen yläasteen voinut käydä paremmin, mutta minkäs teet kun ei teininä oikein napannut. Vaikeuksista huolimatta tässä ollaan ja seistään ylpeinä siitä, että mä selvisin. Ja tästähän on suunta vain ylöspäin - millaa ei lannista enää mikään.

💗: Milla
lauantai 24. kesäkuuta 2017

Uus lemppari mekko




Mekko: New yorker // Farkkutakki: Kirppis

Tämä mekko on täyttä rakkautta. Vaikka toi onkin niin piukka, että paljastaa jokaisen makkaran mun kehosta niin i don't care. Niin ihana ja rento. Farkkutakin kanssa aivan täydellinen kombo, (yllätys yllätys) tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Tätä oli myös muistaakseni mustassa värissä, mutta päädyin tähän sillä periaatteella, että mulla on niin monta mustaa mekkoa jo entuudestaan. Nyt vaan odotellaan niitä lämpimiä kesäpäiviä, jotta tätä pääsisi käyttämään uudelleen. Toki tää on sen verran lämmintä kangasta, että pärjää hieman kylmemmälläkin kelillä.

Ja tähän väliin vielä oikein ihanaa (toivottavasti darratonta) juhannuspäivää! Tällä hetkellä istun autossa kirjoittamassa tätä, koska ei tee mieli mennä tuonne vesisateeseen muiden kanssa grillaamaan. Ehkä mun on nyt kuitenkin mentävä, jotta saa edes jotain irti tästä juhannuksesta. Huomenna taas töihin, joten jaksaa jaksaa - toivottavasti tiistaina ois jo parempaa keliä, koska mulla on vapaata ja mä niin haluun tehdä silloin jotain erikoisempaa, kuin katsoa netflixiä ja mädäntyä sisällä. & se tärkein kysymys tähän loppuun, eli mp mun mekko? (hitsit mä muuten vihaan tota mp sanaa, mutta noh, ehkä tän kerran)

💗: Milla
keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Life goes on and on and on




Koko juhannus töissä. Kaikki suunnittelee mitä hauskempia tapoja viettää juhannusta ja mä oon vaan sillai "plääh, ei kiinnosta - mä tienaan sillon rahaa, kun te juotte omanne kurkusta alas". Katotaan sitten juhannuksen jälkeen kenellä on hyvä olo ja kenellä on taskut täynnä massia. Juhannuksia tulee ja menee, joten ehkä munkin vuoro viettää elämäni mahtavin juhannus vielä joskus tulee. 

Ollaan kuitenkin jo yli kesäkuun puolen välin ja tuntuu taas siltä, etten oo saanut mitään aikaseks. Aamuvuorojen jälkeen on ihaninta rojahtaa sänkyyn ja ottaa viiden tunnin päikkäreitä, illalla käydä kotipizzassa hakemassa tropicana pizzaa ja syödä sitä maailman onnellisin ilme kasvoillaan. Oishan se hesen kerrosateria ollut sittenkin parempi vaihtoehto, mutta eipä mahda enää mitään, kun pizza tuli jo syötyä. 

Loppujen lopuks, kaikki on hyvin - ainakin just nyt. Vaikka tienaankin vaan rahaa koko kesän niin ainakin on sitten syksyllä varaa maksaa laskuja. Ompahan auto millä mennä töihin ja kouluun, vaikkei se mun oma ookaan. Oon kuullu, et nuorena kuuluis elää, mut ehkä mä sit kerkeen vähän vanhempanakin?

💗: Milla
perjantai 16. kesäkuuta 2017

Instagramista



Instagram. Nykyään mä selailen todella paljon muiden kuvia, eri hashtageja ja toinen toistaan kauniimpia feedejä. Vaikka mun oma instafeed onkin tällä hetkellä täys sekasorto, niin mä toivon, että mä saan siitä jokupäivä sellaisen, mitä mä oon omassa päässäni aina kuvitellut. Tällä hetkellä oon julkaissut siellä 171 kuvaa ja ensimmäinen kuvista löytyy vuoden 2016 kesäkuulta. Eli hah, noin vuosi sitten oon ladannut ekan kuvan sinne. Onhan mulla jo ennen tuotakin siellä kuvia ollut, mutta ne huonolaatuiset ja nolot teinikuvat oon poistanut sieltä jo aikoja sitten. Onhan ne mulla edelleen tallessa ja niistä ois kyllä hauskaa joskus toteuttaa jonkinsorttista postausta. Kiinnostaisko tää teitä?

Ja sitten se ärsyttävin asia instassa, eli instastory. Tätä mä en oo oikeestaan koskaan tajunnut. Eikö snapchatti riitä? Miksi pitää tunkea tollainen ominaisuus vielä instaankin, kun mun mielestä se oli hyvä just noin, ilman mitään turhia omia tarinoita. Mä oon laittanut tonne jonkun viisi kuvaa varmaan koko aikana, enkä mä melkeinpä koskaan katso muidenkaan tarinoita. Snapchatti on vaan niiin paljon enemmän mun juttu! Ihan ok ominaisuus siis, mutta mua toi ei viehätä, koska oon niin vannoutunut snapchatin käyttäjä. Ps. jos sua kiinnostaa mun rehellinen mielipide snäpistä, niin kannattaa mennä katsomaan tämä postaus!

Niinkuin kuvista näkee, mun feed on todella luontopainotteinen. Paljon maisemakuvia, kuvia kukista ja yleensä asukuvissakin taustalla on järvi, tai jokin muu luontoon liittyvä elementti. Mä en vaan jaksa perus tiiliseinä kuvia, joita näke niin monilla bloggaajilla. Mä nään, että tää on enemmän se mun juttu. Pysykööt muut tiiliseinissään. Suomen luonto best, enkös mä niin sanonut?

💗: Milla
keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Asu, jota en koskaan ajatellut pukea






Balleriinat: Citymarket // Hame: New yorker // Paita: Seppälä // Farkkutakki: Kirppis

Tiettekö te sen tunteen, kun ensteks kriiseilee tunnin vaatteiden kanssa ja lopulta päätyy pukemaan sellaisen asukokonaisuuden, jota ei koskaan aatellut oikeesti pukea päälleen. Mulle kävi niin tän asun kanssa. Mä tykkään tosta hameesta ja siitä, miten pitkä se on. Toi paita taas ei iske muhun nykyään enää yhtään ja sen pesukoneessa kutistumisepisodin jälkeen en todellakaan ajatellut, että tulisin sitä vielä käyttämään. Kuitenkin jollaintapaa mä ihastuin tähän asuun. Vaikka toi paita ei olekaan mulle mieluinen niin se sopii hyvin yhteen tuon mustan hameen kanssa. Farkkutakki pelastaa asun kuin asun ja niin taisi käydä tänkin kokonaisuuden kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin - ehkä tää pääsee vielä joskus toisenkin kerran mun päälle. Mitä mieltä te ootte tästä asusta?

💗: Milla
tiistai 13. kesäkuuta 2017

Ole onnellinen siitä mitä sulla on



Koska kaikille sitä ei ole. Ihmisten pitäis pikkuhiljaa tajuta, ettei kaikkea tarvitse sanoa ääneen. Ketään ei tarvitse pilkata minkään syyn takia. Jos mulla ei ole sitä uusinta iphonea, hienointa käsilaukkua tai sirointa nenää, niin voi voi, ei se oo sulta mitään pois. Jos ei oo tottunut parempaan, niin ei tiedä paremmasta, jolloin sitä ei myöskään odota. Sillon osaa tyytyä pieneen ja elää säästeliäästi. Osaa nauttia elämän pienistä iloista, ilman sitä hienoa rantahuvilaa tai upeita etelänmatkoja. Mä en oo koskaan käynyt ulkomailla, enkä mä näe siihen mitään tarvettakaan. Suomessa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että ei mun tarvitse päästä täältä pois. Mä haluun ensin kokea kaikki hienot jutut täällä. Katsotaan sitten myöhemmin, jos se etelä alkais maistumaan.

Suomessahan voi tehdä vaikka mitä. Lappia voittanutta ei ole ja äkäslompolon maisemat on upeinta mitä mä oon tähän mennessä nähnyt. Lenkkeily on sallittua melkeinpä missä vain, vaikken mä sitä harrastakaan. Aina voi mennä uimaan, oli sitten talvi tai kesä. Uimahalleja löytyy melkein joka paikkakunnalta, ja jos ei löydy niin aina sä voit tehdä avannon siihen sun takapihalta näkyvään järveen. Voit mennä luistelemaan tai hiihtämään, paitsi jos oot niinkuin mä ja vihaat molempia mainittuja niin voit ottaa vaan makkarapaketin mukaan ja lähteä kaveriporukalla laavulle grillaamaan. Voitte sitten sieltä katsella niitä hulluja, jotka hiihtää ympäri järven jäätä ja miettiä onkohan se jää vieläkään ihan kestävää. Te voitte ilmojen lämmetessä ostaa teltan ja pystyttää sen viereiseen metsään. Nukutte siellä yön yli ja aamulla valitatte kuinka kylmä oli, ja ettei tuossa telttailussa ollut taas mitään järkeä. Vaikkei se telttaretki ihan onnistunutkaan ja kaveri sammui ennen aikojaan juotuaan ihan liikaa viiniä, niin ainakin te voitte myöhemmin nauraa tälle jutulle. Aika kultaa muistot, eiks niin? 

Suomen vuodenajat nyt on mitä on, mutta kai niistäkin jotain hyvää löytyy? Vaikka kesällä ei muutaman päivän helteitä lukuunottamatta lämmintä ookaan, niin on edes ne muutamat päivät. Vettä sataa ja kaikkia vituttaa ja en mä ois halunnut syntyä Suomeen. Mietipä silti, että kuinka hyvin ne asiat sulla oikeesti täällä on. Mä oon ainakin ylpee siitä, että mä oon suomalainen. Mä oon saanut hyvän koulutuksen, mulla on ruokaa ja puhdasta vettä, sekä katto päänpäällä. Mä en halua enää valittaa pikkuasioista. Mä mieluummin keskityn niihin pieniin ilon aiheisiin ja nautin siitä, mitä mulla on. Mä en enää jaksa miettiä sitä, mitä mulla ei ole. Se tulee, jos on tullakseen ja kovalla työllä kaiken voi saada. Oikeesti ihan kaiken.

💗: Milla
maanantai 12. kesäkuuta 2017

Naiset, missä teidän kuukautissiteet on?


Mä kirjottelin viime viikolla mun mielipidettä eräästä asiasta ja eilen töissä ollessani päätin, että rohkastun ja julkasen sen. Mä aloin kuitenkin epäröimään tuon postauksen suhteen. Tuli sellanen tunne, että entä jos joku loukkaantuu mun sanomisista tai pahottaa mielensä. Jos joku ei tykkää siitä, mitä mä ajattelen tai ei vaan käsitä mun ajatuksia. Miks mä oikeesti ajattelen näin, kun mä aina toitotan itselleni etten saa välittää muiden mielipiteistä. Tää on mun elämä ja mun pitää tehä just niinkun mä ite haluan. Joten why not. Ja jos just sä et pidä laukussas sun menkkatarpeita niin okay, ei siinä mitään. Uskon kuitenkin, että edes joku on mun kanssa samaa mieltä. 

Mä oon nähnyt monia "what's in my bag"-postauksia, joissa tarkoituksenahan on esitellä laukun sisältö. Mun tietääkseni se kuuluu esitellä rehellisesti ja just sellasena mitä se on. Oon nähnyt postauksia, joissa kuvissa näkyy esimerkiksi särkylääkettä, ponnareita, laastareita, huulirasvaa, lompakko ja kenties kalenteri tai joku muu pieni vihkonen. Mä oon aina näitä postauksia lukiessa miettinyt, että missä siteet, missä tamponit? Mun laukussa niitä on aina. Ihan sama mikä aika on kuukaudesta. Mä oon ylpee niistä ihmisistä jotka edes mainitsee, että henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä asioita en tähän alkanut kuvaamaan. Enkä mä tarkotakaan, että ne ois pakko kuvata siihen postaukseen. Mä vaan ihmettelen tätä asiaa nyt ääneen. Mun mielestä on järjetöntä peitellä jotain asiaa, jonka kaikki kuitenkin tietää. Joo, sulla on menkat, mitä sitten?


Ehkä mun tarkotus tässä onkin sanoa, että onko tässä asiassa jotain hävettävää? Nyt eletään vuotta 2017 ja mun mielestä menkkojen pitäisi olla täysin normaali ja arkipäivänen juttu. Jos se ei oo sitä sulle, niin mä toivon että vielä jonain päivänä on. Mä ymmärrän sen, että nuoremmille tytöille, joilla menkat on vasta ihan alkutekijöissä niin niistä puhuminen tai kertominen voi olla arkaa tai jopa nolottavaa. Eihän sen noin kuitenkaan pitäisi olla? Mä nyt vaan halusin avautua hieman tästä aiheesta, koska mua oikeesti ottaa päähän. Halusin vaan sanoo, että älkää hävetkö. That's life.

On normaalia olla ihminen.

Ja nyt mulla on semmonen tunne, etten todellakaan haluais julkaista tätä. Ehkä mun on silti pakko, ihan vaan siksi, että joskus astun mun mukavuusalueen ulkopuolelle myös näitä postauksia tehtäessä. Mä haluun välillä tehdä jotain erilaista. Emmä jaksa aina olla samanalainen kuin kaikki muut - sehän ois ihan helvetin tylsää. Mä meen nyt täysin fiiliksen mukana, enkä kuuntele sitä mitä järki koittaa sanoa. Toivon, että saitte tästä jotain irti ja ymmärsitte mun pointtini. Viettäkäähän oikein ihana viikko, oli teillä sitten menkat tai ei. Mä meen nyt nauttimaan mun vapaapäivästä ja ihan ensteks ajattelin ottaa pienet nokoset, kun yöunet jäi niin vähälle (kiitos snapchatin & youtuben). Ja hei, Tampereella asuvat - kertokaas jotain kivaa tekemistä täällä näin sateisena kesäpäivänä?

💗: Milla
keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Linkkaa blogisi - suosikit

Moikka 💛 Niinkuin otsikosta varmaan jo päättelitkin, niin tänää on vuorossa pientä esittelyä muutamista blogeista. Nää blogit ei oo missään arvojärjestyksessä, vaan ihan fiilispohjalla mentiin järjestyksen mukaan. Valkkasin tähän mukaan sekä uusia, että hieman vanhempia tuttavuuksia. Eikun asiaan siis!


SAANA AIVIO - "Blogini on oma pieni ''lookbookini'', johon postaan viikottain useita asukuvia. Toivon voivani inspiroida blogini kautta myös lukijoiden omaa tyyliä ja pukeutumista."
Siis tämä blogi, vau mikä tyylitaju tällä naisella! Oon saanut kyseisestä blogista paljon inspiraatiota omaan pukeutumiseen ja muutama uusi juttu onkin jo ostoslistalla. Kannattaa mennä katsomaan, jos asukuvat kiinnostaa! Esimerkiksi tässä postauksessa oleva farkkumekko on aivan super söötti ja tuon tapainen on kyllä ihan pakko joskus hankkia itsellekin.


VEERAKATARIINA - "Pian 17 vuotta täyttävän nuoren naisenalun lifestyle blogi, johon kirjoittelen monipuolisesti elämästäni :) valokuvaus lähellä sydäntä, joten kuvia löytyy paljon! Vaikka en mikään kauneusguru olekaan, niin myös kauneus aiheisia postauksia löytyy! " Tämä blogi olikin mulle täysin uusi tuttavuus! Ihastuin niin paljon blogin ulkoasuun ja todella hienoihin, sekä hyvälaatusiin kuviin, että pakkohan mun oli jäädä lukijaksi. Blogi on myös todella monipuolinen sisällöltään, joka on mulle tosi iso plussa! Menkää vaikka katsomaan tämän postauksen upeita luontokuvia, tai tämä ihana mustikkamuffinssien ohje.


SONJA TUULIA K - "21-vuotiaan opiskelijan lifestyle-blogi, joka sisältää sisustamista, rakkautta valokuvaamiseen, terveellisiä reseptejä, päivän asuja, syvällisempiä pohdintoja, hyvinvointia, elämän pieniä iloja ja ihan tavallista elämää." Aivan ihana blogi, ihanilla erilaisilla postauksilla. Tässä postauksessa summer bucket list ja aivan sairaan kaunis asukokonaisuus. Toi on niin mun tyylinen asu, ettei mitään rajaa. Tykästyin tässä blogissakin ihan ensimmäisenä kuviin, mutta kun aloin selailemaan blogia läpi niin Sonjan syvällisemmät kirjoitukset iski myös muhun. Tää mimmi on älyttömän taitava kirjoittamaan, joten menkää ihmeessä katsomaan jos vaan yhtään kiinnostaa!


ELLI - "Blogi koostuu pääosin lifestylestä ja asuista, mutta mukana on myös vähän matkustelua, sisustusta ja toivottavasti tulevaisuudessa kauneusjuttujakin. Syksyllä alkava vaihto tulee myös olemaan edustettuna enemmän sitä kohti mentäessä." Ellin blogi on niin nätti ja tyttömäinen, että toi ulkoasu vei samantien mun sydämen. Blogi sisältää monipuolisia postauksia, joista mun on ihan mahdotonta valita lemppareita. Klikkaamalla blogin nimeä pääsette Ellin blogiin, joten menkäähän katsomaan, jos ette vielä ole tuonne eksyneet!

Oliko nää jo ennestään tuttuja sulle vai saitko kenties uutta luettavaa?

💗: Milla
tiistai 6. kesäkuuta 2017

Vapaapäiviä & kynsien kasvatusta


Vasta perjantaina töihin, jee!! Toisaalta ihanaa, toisaalta taas ei, koska tää tietää vaan vähemmän rahaa palkkapäivänä. En myöskään vielä yhtään tiedä, kuinka paljon mulla tulee olemaan heinäkuussa töitä. Tässä kesäkuun listassa mulla on aika ruhtinaallisen paljon työvuoroja, johon mä oon kyllä super tyytyväinen. Ilman töitä ei saa rahaa, ilman rahaa kuolee nälkään - that's it. No ei vais, onhan mulla rahaa aina säästössä, mutta ei niillä summilla kauhean kauaa elellä. Ja Suomi on siitä hyvä paikka, että ei täällä kyllä nälkään pääse kuolemaan kun on kaikenmaailman tuet, joita voi hakea. Kyllä ne työt on silti se juttu.

Mitäs muuta? Tulin tosiaan tänne Tampereelle käymään nyt vapaapäiviksi, jotta saan olla mahdollisimman paljon poikaystäväni kanssa (ja pakottaa hänet aina näille kuvausreissuille mukaan). Nyt oon saanut tehdä just niitä juttuja mitä mä rakastan, eli nukkumista todella myöhään, netflixin katselua (pääsin muuten jo OC:een toiseen tuotantokauteen!!), ruuan laittamista, herkuttelua sekä blogin kirjoittamista ja muiden blogien lukemista. Tälläi vapailla, kun on hyvin aikaa niin avaan joka päivä pari kertaa tietokoneen ja tulen samantien bloggeriin. Avaan lukemiston, luen uudet postaukset ja kommentoin jos vain keksin jotain sanottavaa. Mikäs sen ihanempaa, kuin ilahduttaa muita blogin pitäjiä kivoilla kommenteilla! Ja hei, suuri kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommenttia jättäneille - ootte te kaikki vaan niin ihania 💜



Mä alotin tänää (taas kerran) kynsien kasvatuksen ja lakkasin kynnet tommoisella todella pahanmakuisella kynsilakalla. Oon ennenkin käyttänyt tota lakkaa ja todennut sen melko toimivaksi mulla. Kynnet maistuu niin pahalta, ettei niitä tee mieli suuhun laittaa. Välillä on kyllä käynyt niinkin, että oon tottunut tuohon makuun ja pureskellut siitä huolimatta kynsiä. Toivottavasti tää kynsien kasvatus onnistuisi tällä kertaa, enkä niiden kasvattamisenkaan jälkeen enää purisi niitä ruman näköisiksi. Jos siellä on muita kynnen purijoita, niin suosittelen ostamaan tuota "MAVALA STOP" nimistä kynsilakkaa! Kannattaa ainakin kokeilla, koska noh, ei siinä mitään menetäkään.


Mä saan taas kerran kiittää poikaystävää näistä söpöistä kuvista 💜 Vaikka mua hieman myrtsitytti kuvailujen aikana ja fiilis oli koko ajan se, että kaikki kuvat on aivan hirveitä - niin kappas kehveli, kuinkas taas kävikään. Mä taidan tästälähtien mennä poikaystävän ehdoilla ja uskoa siihen, mitä se mulle sanoo. Kun mä näin nää kuvat, olin vaan että vautsi vau. Oon kyllä ikionnellinen, että vieressä on tollanen tyyppi, joka osaa myös käyttää kameraa ja ottaa hienoja valokuvia. Kiitollinen, siunattu, onnellinen - that's me.

Tällästä mulle kuuluu. Mitenkäs teillä hurisee?

💗: Milla
sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Kirsikkapuu & blogimuutoksia?






Tsaukkidaukki! Mulla on muutamien ihanien tyttöjen kanssa whatsapp ryhmä, jossa viime viikolla arvosteltiin toistemme blogeja. Kritiikkiä oli kiva saada, vaikka mä ehkä hieman huonosti sen otinkin vastaan. Jotkut sanat jäi päähän vellomaan ja niitä tuli kyllä pyöriteltyä mielessä muutama päivä. Kunnes mä sitten päätin, että miks mä välitän siitä mitä muut sanoo? Mä piilotin jo tänää mun blogini, koska mun oli tarkotus tehdä suuria ulkoasumuutoksia - mutta katsokaas nyt, näettekö mitään isoja muutoksia? Banneri on edelleen harmaa, mun sivupalkissa ei ole mun omaa kuvaani enkä usko, että tää tekstikään tulee olemaan täysin virheetöntä. Mä vaan rakastan ylikaiken tätä yksinkertasta ja harmaan sävyistä ulkoasua. Mä tykkään tuoda kuvilla postauksiin väriä. Mun mielestä se näyttää hyvältä, tää blogi näyttää hyvältä.

Sain ihanan (ja osuvan) kommentin yhdeltä bloggaaja ystävältäni - hän sanoi suunnilleen niin, että miks sun blogi on niin harmaa, koska vaikutat niin räväkältä ihmiseltä. Jäin miettimään tuotakin lausetta, koska totta tosiaan - en mä oo nykyään enää se hiljaisin ihminen siellä kaveriporukassa. Ehkä tää johtuukin siitä, että mä tykkään pitää blogin tälläisenä rauhoittumisen paikkana. Kun mä luen mun postauksia (kyllä, niitä tulee selailtua, kai muutkin tätä tekee?!), niin mä rauhoitun. Kun kirjoitan, mä rauhoitun. Tää on mun hyvän fiiliksen, fiilistelyn ja rentoutumisen paikka. Jokaisen blogin ei todellakaan tarvitse olla samanlainen, sehän ois ihan todella tylsää. Ehkä mä erotun joukosta sillä, että mun blogi on ulkoasultaan liian simppeli tai liian harmaa, mutta noh - i like it, joten näillä mennään - ainakin toistaseksi!

Postauksen kuvissa näette ihania kuvia meidän pihalla olevasta kirsikkapuusta. Näitä kuvia on näkynyt instassa niin monia, että olihan munkin nyt korkee aika ottaa kamera ja mennä räpsimään kuvia tuohon takapihalle. Ja tosiaan takapihalle, hah, ja nyt vasta sain aikaseksi mennä sinne.

ps. kiitos jos jaksoit lukea!

💗: Milla